keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Ekat vaihtaribailut ja yöbusseilla palaamisesta
Kattokaa! Kuva! "Mun" metropysäkillä on aika korea ulkokuori.
Eilen oli ensimmäiset vaihtaribileet. Menin itävaltalaiskaverin suosituksesta käymään sellaisessa baarissa kuin Travel Shack. Paikan Facebook-sivuilla luki houkuttelevasti "free tequila conga line at midnight" ja koska en tiedä mitään yhtä nololla tavalla hassua kuin konga-jonot ja tequila nyt uppoaa aina, olin myyty. Itse kongaaminen näytti olevan täpötäydessä baarissa lähes mahdotonta, mutta itse pääsin mukana kongaamalla helposti väkijoukon läpi baaritiskille. Suosittelen muillekin! Wienissä baarimikot muuten juo sun kanssa tequila-shotin, jos niin haluat. Ja narikassa paistetaan Dr. Oetkerin pakastepizzoja ja myydään suolaisennälkäisille asiakkaille kaksi palaa kahdella eurolla.
Tultiin sitten yöbussilla samaa matkaa Lindan kanssa kotiin, ruutupaperille kirjoitettu bussin numero riitti aivan hyvin kun luotti tuntemattomien apuun. Mä vaihdoin bussia Kärtner Ringillä ja pääsin ihmettelemään, miten täydellisesti tämänkinkokoinen kaupunki hiljenee tiistaiyönä. Ajattelin fiilistellä ja kävellä hostellille, kun oli niin sellainen olo. Käveltyäni kymmenisen minuuttia väärään suuntaan tajusin rajani ja palasin vähän huvittuneena bussipysäkille.
Tänä aamuna olikin sitten sellainen olo kuin viettäisin taas omaa fuksiviikkoani. Olin jossain paikallisten sosiologian opiskelijoiden fuksi-infossa, jossa mulla oli eilisen tequilan maku vielä suussa aika lailla samanlainen olo kuin omienkin fuksiviikkojen aikana. Loppupäivän hoidinkin sitten näitä hirveän mielenkiintoisia käytännön asioita: hommasin pankkitilin, prepaid-liittymän ja sen kameran. Tuli suhattua vähän turhauttavankin paljon edestakaisin, mä kun onnistuin vielä ottamaan vääränlaisen prepaidin ja olemaan ymmärtämättä kameran käyttöohjeita. Lopulta kaikki kuitenkin selvisi, ja metromatkalla kotiin söin banaanin ja olin hirveän tyytyväinen.
Huomenna siis toiset Erasmus-bileet, tänään keräillään voimia.
maanantai 24. helmikuuta 2014
Grüssgott meine Damen und Herren ja tervetuloa mun mukaani Erasmus-vaihtoon Wieniin, Itävaltaan! Mä olen ollut täällä nyt ehkä kahdeksan tuntia, mutta olen jo omaksunut suunnilleen Wienin kaikki neljä (vai viisi) metrolinjaa ja koen olevani jo aika uskottava wieniläismuija.Kävelen vain muina naisina metroon ja katson sit vaan ihan vaivihkaa kartasta, että olen oikeassa metrossa. Ainoa, mistä ulkomaalaisuuteni taitaa paljastua, on jatkuva ihmettely ja hitaus. Ruokakaupassa ihmettelen aivan tolkuttoman paljon kaikkea uutta ja outoa. Ja ostan kuitenkin näin aluksi suunnilleen sitä, mitä Suomessakin. Tällaisina hämmennyksen hetkinä sitä on kiva, että on jotain tuttua ja turvallista (Royal Gala-omenat esimerkiksi.) Kyllähän sitä lapsuudenkodista muutettuaankin osti kuitenkin aina samaa ruokaa mitä lapsena tuli syötyä. Ihminen on sillä tavalla liikuttavan yksinkertainen.
Huomenna luvassa on orientaatiopäivä ja vaihtarijuttujen hoitamista. Oon hurjan iloinen Lindasta, mun suomalaiskamusta, johon tutustuin muutama kuukausi sitten yhteisen ystävän kautta. Tänään juotiin kahvia Tonavan rannalla, oli kyllä ihan kelpo päivä. Linda puhuu pelottomasti saksaa, minkä haluaisin oppia. Pikku hiljaa minäkin. Olen kyllä muuten vaan puhua pälpättänyt melkein kelle tahansa tänään. Mun tunisialainen huonekaverini ei ollut uskoa, kun selitin, että suomalaiset ovat hiljaista ja varautunutta kansaa.
Koska oletan, että tätä blogia lukevat käytännössä kaverini tai muuten vain hyväntahtoiset ihmiset, niin uskallan olettaa, että ymmärrätte kuvien vähyyden tässä vaiheessa. Mulla ei vielä ole toimivaa digikameraa, koska kuka niitä tarvii kun on toimivat älypuhelimet. Vastaus: sellaiset jotka ei osaa purkaa kuvia puhelimelta koneelle. Laitetaan nyt kuitenkin näön vuoksi kuva meidän perheen viiden vuoden takaiselta Wienin-reissulta.
Miksikä tuollaiset vanhat rakennukset olisivat toisaalta muutamassa vuodessa muuttuneetkaan.
Olen ekan viikon hostellissa ennen kuin pääsen muuttamaan opiskelijakämppääni. Täällä aulassa soi Mumford & Sons ja kohta menen hostellin baariin ilmaisille drinkeille huonekaverini kanssa. Raportoidaan sitten taas, kun koneen äärelle ehdin. Kiva jos joku jää seuraamaan :)
Huomenna luvassa on orientaatiopäivä ja vaihtarijuttujen hoitamista. Oon hurjan iloinen Lindasta, mun suomalaiskamusta, johon tutustuin muutama kuukausi sitten yhteisen ystävän kautta. Tänään juotiin kahvia Tonavan rannalla, oli kyllä ihan kelpo päivä. Linda puhuu pelottomasti saksaa, minkä haluaisin oppia. Pikku hiljaa minäkin. Olen kyllä muuten vaan puhua pälpättänyt melkein kelle tahansa tänään. Mun tunisialainen huonekaverini ei ollut uskoa, kun selitin, että suomalaiset ovat hiljaista ja varautunutta kansaa.
Koska oletan, että tätä blogia lukevat käytännössä kaverini tai muuten vain hyväntahtoiset ihmiset, niin uskallan olettaa, että ymmärrätte kuvien vähyyden tässä vaiheessa. Mulla ei vielä ole toimivaa digikameraa, koska kuka niitä tarvii kun on toimivat älypuhelimet. Vastaus: sellaiset jotka ei osaa purkaa kuvia puhelimelta koneelle. Laitetaan nyt kuitenkin näön vuoksi kuva meidän perheen viiden vuoden takaiselta Wienin-reissulta.
Miksikä tuollaiset vanhat rakennukset olisivat toisaalta muutamassa vuodessa muuttuneetkaan.
Olen ekan viikon hostellissa ennen kuin pääsen muuttamaan opiskelijakämppääni. Täällä aulassa soi Mumford & Sons ja kohta menen hostellin baariin ilmaisille drinkeille huonekaverini kanssa. Raportoidaan sitten taas, kun koneen äärelle ehdin. Kiva jos joku jää seuraamaan :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)