Kattoterassi ei ollut hullumpi paikka hengailla sellaisena lämpimänä kevätiltana. Tulevat Suomen-vieraani, me mennään sitten tuonne!
Keskiviikon vietin lähes kokonaan ystäväni Evan kanssa. Lounas venyi illalliseksi, päädyttiin Evan kotiin syömään kreikkalaista ruokaa ja juomaan rakia. Jäätelölläkin ehdittiin käydä. Mustikkajäätelö värjäsi hampaat sinisiksi ja vei ajatukset Suomeen.
Suomesta puheen ollen. Olen suhtautunut täällä Suomeen huomaamattani kuin teini-ikäinen vanhempiinsa: ne vähän nolottaa mutta kyllä niitä kuitenkin rakastaa. Ne vähän rajoittaa sun vapautta, mutta kyllä niistä tulee kerrottua ihan ylpeydelläkin.
Olen huomannut kaipaavani Suomesta (ilmiselvien lisäksi) sellaisia hassun abstrakteja juttuja kuten kesäöiden avaruutta, tuomenkukkien tuoksua ja metsämustikoita. Järviä, ehdottomasti järviä. Paistuvien muikkujen tuoksua, torikahveilla istuskelevia ihmisiä. Hikisen epämukavia ajomatkoja mökille, juhannuskokkoja. Pyöräilyä kaikkialle, vuoden ympäri ja säästä riippumatta. Sellaista kulttuurista ymmärrystä, mikä me jaetaan: mitä tarkoittavat suomalaiselle pallogrillit, pillimehut ja suvivirret. Mitä tarkoittaa kun sanotaan "sinun silmiesi tähden laulan ruusut kukkimaan" tai mikä se on se laulu kun alkaa "jos rakastat kylmää kuuta, esineitä kirjojen kansia, auton ovia, ihmisen kuorta."
Se on sellainen Suomi, josta mä tykkään. Ja vaikka sitä kuinka kuvittelisi olevansa kansainvälinen ja vapaa, se Suomi vaikuttaa mun taustalla aina.Enkä mä enää koe sitä taakkana.
The second week of my easter holiday has been really chill. I've been sleeping too long, listening to a lot of Beyonce and I've visited the theater twice. Eating blueberry ice cream took me back to Finland. Other than the obvious, I also notice missing some things that are really abstract: the summer nights, forest blueberries, lakes, bonfires on the midsummer nights. This is the Finland, that I'll always have, that will always influence me wherever I go. And now I see that as a positive thing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti