Vaihtarikulissien takana

Näiden vaihtariblogien konseptiin kuuluu, ettei paljon niistä pienistä arkielämän jutuista kerrota. Luetellaan vaan mitä ollaan tehty ja sitten laitetaan kuva hienosta rakennuksesta tai Eramus-bileitten kreisistä meiningistä. Ei mua kuitenkaan lopulta hienot rakennukset tai matkakertomukset sinänsä kiinnosta, vaan se elämä siellä taustalla.

Mulle jää usein elämästä mieleen pieniä, hauskoja juttuja. Tiistaina oltiin tupakansavun ja kaurismäkeläisen tunnelman täyttämässä Cafe Bendlissä, ja tulin kysyneeksi kaveriltani Manfredilta, mitkä ovat hänen lempielokuvansa. Hän vastasi hetkeäkään epäröimättä: "Star Warsit ja Casablanca." Ihmiset on aina niin täynnä yllätyksiä.

Yksi iltapäivä mentiin parin kaverin kanssa kahville ja mun teki mieli juoda vihreätä teetä. Sinä päivänä olin nukkunut kahdet päiväunet, yhdet suht stressaavan ryhmätyötapaamisen jälkeen ja yhdet vielä päivällisen jälkeen. Vihreä tee teki hyvää, samoin aurinkoinen terassi ja kiva seura. 

Ja kun nyt ruoasta ja ruoanlaitosta puhutaan, niin yllättäen kokkaan täällä jopa enemmän kuin Suomessa. Mun kuivakaappi on hyvin rajallinen, minkä takia olenkin ottanut (luullakseni) melko italialaisen lähestymistavan ruokaan: tuoreita raaka-aineita mutta vain vähän mausteita. Suolalla, pippurilla ja parilla yrttimausteella pääsee yllättävän pitkälle, enkä ole kaivannut mitään eksoottisia maustekastikkeita. Eilen tein herkkusieni-pinaatti-kikhernetäytteisiä pitaleipiä ja vieressä kalapuikkoja lämmittävä naapuri taisi pitää mua jonain huippukokkina.

Otan aina kuvia koirista, vaikka omistajat olisi vieressäkin. Onneksi he yleensä aina ymmärtävät, sillä kyllähän koiraihminen aina toisen koiraihmisen tunnistaa. 

En päässyt sittenkään tänä viikonloppuna järjestettävälle Slovenian-Kroatian-reissulle. Harmitti vähän, mutta toisaalta se tarkoitti sitä, että pääsin perjantaiselle tanssitunnille ja pääsin molempina iltoina viettämään aikaa Wien-kavereitteni kanssa. Ja kaikista näistä pidän vilpittömästi. Nyt oon päässyt sellaiseen vaiheeseen niin kaupungin kuin ihmistenkin kanssa, ettei enää tarvitse yrittää niin paljon. Se on todella hyvä vaihe.

Kotiinpaluuhetket ovat aina mun lemppareita. Kuvitelkaa katukivellä kopisevat kengät, hiljainen kaupunki ja tuollainen sininen valo. Kevyt mieli ja sellainen yleinen kiitollisuus, että on tullut tehneeksi oikeita valintoja päästäkseen tänne asti. Ne hetket mä haluan muistaa aina, ja siksi olen varmaan tämänkin kuvan ottanut. 



I feel like us Erasmus people are so good at uploading pictures about parties and sights, but bad at communicating how we actually are doing and feeling. This week I've been feeling tired after some intense studying, but feeling better after hanging out with friends and drinking green tea. Being the freak that I am, I always take pictures of strangers' dogs, but luckily they don't seem to mind. They just make me happy by being so simple and always so curious. 

Walking home in the middle of the night makes me feel so grateful and empowered. These are one of the simple everyday things that I want to remember.