Sauna joka ei ole sauna ja muita ilon aiheita

Tämä viikko on muuten ollut tavalliseen tapaan auringonpaistetta ja yleistä hyvää fiilistä, mutta pitihän sitä yksi vähän huonompi päivä sekaan mahtua. Osallistun täällä eräälle kurssille, jolla opiskelijat pitävät vuorollaan esitelmiä eri Wienin kaupunginosissa. Torstaina mun piti sitten löytää tieni Kaisermühleniin, toisin sanoen Vienna International Centeriin. Ja voi pojat, että se oli luotaantyöntävä paikka. Jos nyt julkisista tiloista puhutaan ja sosiaalisesta ulossulkemisesta, niin siinä vasta oli esimerkki parhaimmasta päästä. Mä harhailin siellä pilvenpiirtäjien ja pukumiesten ja -naisten joukossa etsimässä muuta ryhmää puolisen tuntia, kunnes luovutin.

Mun oli tarkoitus ostaa aurinkopuuteria, joten suunnistin suoraan Wienin suurimmalle ostoskadulle Mariahilferstraßelle ja The Body Shopiin. Siellä erehdyin kysymään myyjältä ujosti "mikä näistä sävyistä sopisi mulle?" mihin tämä vastasi "no tämä missä on glitteriä, totta kai!" Hän suti aurinkopuuteria naamaani kuin mikäkin vimmainen taiteilija, ja mä en voinut muuta kuin hyväksyä, että tänään mä en voi sanoa maailmankaikkeudelle vastaan.

Tämä viikko on ollut myös lohileipien viikko, joista mulla harmikseni ei ole kuvaa. Teimme suomalaiskaverin Annikan kanssa niitä ensin kansainvälisille illallisille, joille siis vaihtarit kokkasivat kotimaansa herkkuja. Lohileivät olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan (tuorejuustoa, savulohta ja tilliä näkkileivän päällä) todella herkullisia, joten tein niitä uudestaan vielä Annikan, Anun ja Manfredin yhteissynttäreille lauantaina. Molemmilla kerroilla leivät menivät hyvin kaupaksi, vähintään sitten kun kiersin lautasen kanssa huonetta ympäri ja mainostin että tässä sitä olisi, eksoottista pohjoismaista ruokaa.

Perjantaina olin juhlimassa muutamien mun lempparityttöjen, nimittäin Lindan, Denissen ja Marionin kanssa. Tässä vähän fiilistelyä metroasemalta. Hengailtiin ensin Marionin kämpillä Volksoperin lähellä, josta lähdettiin kolmella eri metrolla Pratersauna-nimiselle klubille. Olin kuullut tosi paljon hyvää Pratersaunasta, joten odotukset olivat kieltämättä korkealla. Enkä joutunut pettymään. Musiikki oli jotenkin niin mua ja biitit meni sydämeen asti. Suomalainen, Wienissä aiemmin asunut ystävä kertoi myöhemmin, että tuon klubin takia suomalaiset baarit ei tunnu enää hänestä miltään. Saa nähdä, käykö mulle samoin.

 Viihdyttiin tuolla lopulta puoli viiteen asti aamulla ja lähdetiin linnunlaulun säestämänä kotiin.

Muita hymyilyttäviä asioita tällä viikolla ovat olleet lenkkeily toinen toistaan kauniimmissa puistoissa, jazz-tanssi ja joutilaat kävelyretket mun viereisessä kaupunginosassa Neubaussa. Vihdoin löytämäni täydellinen farkkutakki ja hiusten jakauksen laittaminen väärälle puolelle niin että tuntuu ihan pahalta Sandylta. Ostamani junaliput Italiaan parin viikon päähän. Löytämäni nettisivu, jolla pystyn katsomaan Gilmoren tyttöjä lauantai-iltapäivänä aivan kuten tein neljä, viisi tai kuusi vuotta sitten. Ja Mø, jonka te kaikki suomalaiset olette ilmeisesti nähneet livenä jo tänä viikonloppuna, mutta jonka mä näen toivottavasti huhtikuun lopussa.

 
Kaiken lisäksi Wien vahvisti eilen paikkansa Parhaana Kaupunkina Ikinä antamalla lasten soittaa tuollaista hauskaa soitinta keskellä kiireisintä (autoilta tuolloin suljettua) ostoskatua. Mitenhän täältä osaa ikinä lähteä pois?