Kuuden metropysäkin matka ihmisen sisimpään

Tänään lähdettiin Evan kanssa Shopping City Südiin. Oltiin saatu itsemme sen tyypillisen "mulla ei ole yhtään kesävaatteita"-itsepetoksen valtaan ja oikeutettu itsellemme käynti Primarkissa. Olimme sopineet tapaavamme U6-metrolinjan päätepysäkillä Siebenhirtenillä, ja yhtäkkiä se pitkä metromatka sai mun ajatuksissa aikaan yllättäviä liikahduksia (kuvat eivät liity tapahtumiin).

Tajusin nimittäin olevani jälleen mukavuusalueella. Tämän vaihdon tarkoitushan oli lähteä sieltä mukavuusalueelta, lähteä sieltä pirun kauas eikä palata enää koskaan takaisin. Kun nyt mietin Turussa viettämääni alkuvuotta, oli se totta kai tasapainoinen ja hyvä, mutta jotenkin niin pirun mukava. Sellaisella turruttavalla tavalla, joka estää uusien ihmisten tapaamisen, uusien juttujen kokeilemisen ja ylipäätään uudesta innostumisen. Kyl te tiiätte.

Mun Wienin mukavuusalueeni on tällä hetkellä rajoittunut suunnilleen näihin kaupunginosiin, missä asun ja missä vietän vapaa-aikaani: rauhalliset ja siistit kaupunginosat kutosesta ysiin. Mukavuusalueeni ihmisiin kuuluu monta kaveriporukkaa, joiden kanssa jaan aikani ja arkeni, ja totta kai monta yksittäistä ihmistä, joiden kanssa mulla on hyvä ja luonteva olla. Tunnen hirveän monta tuttavaa nimeltä ja pystyn juttelemaan heidän kanssaan keskustelun olematta lainkaan vaivaannuttavaa. Mun mukavuusalueellani teen asioita kuten hengailen kavereiden kanssa, kokkaan kotona ja käyn laiskoilla juoksulenkeillä. Toisin sanoen, mulla on hirveän kivaa, mutta en tee varsinaisesti mitään uutta tai hyvällä tavalla epämukavaa.

Se metromatka vei mut pois tutun ja turvallisen keskustan sisältä jonnekin, jossa oli (kerrankin!) rumia taloja ja hylätyn näköisiä ratapihoja. Kaikki ei kerrankin ollut niin kiillotettua, ja metroasemalta Evan kanssa bussiin noustessamme mietittiin, että nyt ei kyllä tiedetä yhtään mihin ollaan menossa. Sataa tihutti, Eva oli tyypillisenä kreikkalaisena sadesäästä vähän allapäin, ja meikäläisellä oli tällainen elämäoivallus käynnissä. Nyt mä ymmärrän, miksi matkaromaaneja kirjoitetaan.

Shopping City Süd oli lopulta ihan vierailun arvoinen, mutta enemmän kuin mitään, tuo matka avasi vähän mun silmiä sille, että vaikka kuinka sieltä mukavuusalueelta poistuisi, sitä tulee aina luotua uusia. Täytynee siis ottaa metroja kaupungin laitamille vastedeskin.


I'm having a great time here in Vienna with my lovely friends, but lately I've been feeling that I'm again stuck in the place called "comfort zone." I'm doing enjoyable things, but you know, I'm not really doing anything new and uncomfortable (in a good way). And the comfort zone was what I wanted to escape in the first place. It turns out, that us humans tend to create those comfort zones over and over again. It's good to keep an eye on your behaviour and escape those prisons :) And yeah, all of this thinking happened during a metro ride to Siebenhierten to visit Shopping City Süd. Who knew a metro ride could have such effects!