Tällä viikolla on vietetty vappua ja aloitettu piknik-kausi.
Ensimmäinen piknik vietettiin Museumsquartierissa, tuollaisten sinisten tuolien päällä. Oli sunnuntai, raukea fiilis ja vähän nuhjuinen olemus, mutta luottamus, että sen porukan kanssa se ei niin haittaisi.
Toinen piknik vietettiin vappuaattona Karlsplatzin lähellä. Hengasin kahden tosi lyhyen tytön kanssa ja tunsin oloni isosiskoksi. Puhuttiin amerikkalaisista ja eurooppalaisista pojista, meikkivoiteista ja viisumeista. Myöhemmin illalla menin Travel Shackiin parin hyvän ystäväni perässä ja tajusin, että baari, jossa huoneellinen humalaisia miehiä laulaa täysillä Bon Jovin mukana ei ole vain mun paikka.
Piknik numero kolme vietettiin vappupäivänä Stadtparkissa, minkä jälkeen lähdin hengailemaan Marionin kanssa Praterin puistoon. Myöhemmin tavattiin tuttuja, joiden kautta meidän seuraan päätyi hengailemaan tuttujen tuttuja, ja jokseenkin kummallisessa seurassa päivä jatkui aina illan ilotulituksiin asti. Jos joskus olinkin ajatellut, että ilotulitukset ovat vain hukkaan heitettyä rahaa, niin tuosta ilotulituksesta ei voinut sanoa samaa. Tuli sellainen yhteenkuuluvuuden tunne sen koko ihmisjoukon kanssa.
Puhuttiin seurueemme parin norjalaisen kanssa maihin liitetyistä stereotypioista. Norjalaiset vaihtarit on muuten siinä mielessä hassuja, että kun heiltä kysyy, mistä kaupungista he tulevat, vastaus on lähes aina: "Tiedätkö Bergenin? No, mun kotikaupunki on siitä 700 kilometrin päässä."
Mä olin irtisanoutunut kaikenlaisista suomalaisista vappuperinteistä, mutta kummallisesti sitä tulikin vietettyä vappupäivää aika perinteisellä tavalla: piknikillä ja huvipuistossa. Loppuillasta kohtalo puuttui peliin laittamalla mun tieni varrelle karkkikojun, jossa myytiin metrilakuja.
Sellaista! Tulevia piknikkejä ja karkkikojuja odotellessa. Tosin tänään kyllä tehdään pizzaa.
The beginning of May meant the beginning of the picnic season! I've been having so many picnics with so many different people that it's hard to keep count. First of them was in Museumsquartier on a sleepy Sunday, the other one at Karlsplatz with two of the sweetest girls I've met. The celebrations for the 1st of May happened to be surprisingly similar than the ones I have back home: I had picnics and hung out at a funfair. The eve of 1st of May I spent at Travel Shack, not really enjoying myself as the room full of drunken people sang along to Bon Jovi. Never again. But as my favourite TV show Girls put it: "It's liberating to say no to sh*t you hate." This is me saying no to Bon Jovi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti