Tiistaina vietettiin yhden kaverin synttäreitä ja käytiin viimeistä kertaa Travel Shackissa. Karaokehuone oli täynnä ja savuinen, tapasin monta tuttua ja kaikessa oli sellaista ympyrä sulkeutuu-fiilistä.
Yksi päivä täällä satoi. Oltiin Anun kanssa matkalla yliopistolta kotiin ja otettiin ratikka aivan meidän kotien lähelle. Kastuin heti ekalla sekunnilla ratikasta poistuessani ja lähdettiin Anun kanssa juoksemaan sateen läpi. Juostessani kuulin Anun nauravan takanani sellaista vapautunutta, hullua naurua jota itsekin oli pakko nauraa. Kotiin päästessäni olin kuin uitettu koira, mutta parin viime päivän outo melankolia oli ainakin poissa ja tilalla päätös: nyt pitää vaan nauttia.
Piti siis nähdä tärkeitä tyyppejä. Ranskalaisen sielunsiskoni Marionin bileet alkaa aina ainakin pari tuntia myöhässä, eikä emäntä itse ole siltikään vielä valmis. Marion sytyttää aina kynttilät ja istutaan alas hölisemään. Yleensä pojista, mutta tuolloin esim seksismistä ja talvivaatteista.
Mentiin erään kaverin kotibileisiin, joissa päädyttiin ennen pitkää tanssimaan bosnialaiseen musiikin tahtiin. Ja kreikkalaiseen perinnemusiikkiin, johon Evalla oli valmiina koreografia. Aivan liian vaikea, eikä Eva osannut selittää, sillä ne jutut ovat kai aina jossain selkärangassa. Me kuunneltiin saksalaista megatähteä Crota ja jammailtiin.
Yksi ihana iltapäivä tajusin, miten helppoa on hymyillä kameralle silloin kun kameran takana on joku, jolle haluaisi muutenkin hymyillä (ja kun näkee sen hymyilevän siellä sulle). Siksi olen aina tykännyt siitä kun taiteilijat maalaavat kuvia puolisoistaan.
Eilen vietin auringonlaskunhetkiä Donauinselfesteillä, jotka ovat Euroopan isoimmat ilmaisfestarit. Ihmeteltiin amerikkalaisen kaverini kanssa, miten Wien tekeekään niin paljon juttuja ihan vaan tehdäkseen asukkaansa onnellisiksi. Festarit olivat tosi hyvin järjestetty, järjestysmiehiä ja poliiseja turvaamassa väkijoukkojen turvallinen liikkuminen. Musiikki jäi mulla vähän toissijaiseksi, keskityin ennemminkin juomaan viimeisiä tuopposia Itävallan halvinta olutta (Ottakringer) ja syömään tuollaista valkosipulista, koko pääni kokoista leipää.
Tänään, viimeisenä kokonaisena Wien-päivänäni pakkaan, menen illalliselle ystävieni kanssa ja illalla vielä uudestaan Donauinselfesteille. Tänään jos koskaan lienee syytä valvoa auringonnousuun asti.
Today is my last full day in Vienna. This week has been all about going away parties and saying goodbyes, which is a happy and a sad thing at the same time. I've been trying to focus on the happy. I've danced to bosnian music in a one-room apartment in Ottakring and tried to learn some Greek dances. I've ran through the rain with a friend of mine laughing out loud behind me and enjoyed the joys of Donauinselfest. I can't believe the city of Vienna organises stuff like that just to make the people happy.
Today I'll face the reality and start packing. Later we're gonna go for burgers and visit the Donauinselfest (Cro!!). Today of all the days I should probably stay up until sunrise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti