When the whistle blows and we pull out slow, this is where I build my home

Kuten olen joskus aiemmin maininnut, mulle jää elämästä usein mieleen yksittäisiä hetkiä. Hassusti mieleen jää sellaisia asioita, mitä mitenkään tietoisesti yritä muistaa. Tässä jotain viime ajoilta.

Kun katsellaan Evan ja Antonin kanssa Prahassa kolmelta yöllä joessa nukkuvia joutsenia, joita mä olin ensin luullut roskapusseiksi. Valot heijastuivat joen pinnasta ja jossakin jokilaivassa soi kaamea tsekkiläinen rokki, joka teki hetkestä täydellisen (koska se teki siitä epätäydellisen)

Minä ja Eva järjestettiin perjantaina bileet, jotka olivat kaikin puolin mahtavat ja hauskat. Viimeiset vieraat menivät aamun sarastaessa vihdoin omille teilleen, me siivottiin suurimmat roskat ja mentiin nukkumaan. Viimeisenä asiana muistan sanoneeni Evalle, miten aina siskoni kanssa nukuttiin kasvot toisiamme kohden ja miten me nukutaan nyt samoin. 

Seuraavana aamuna katseltiin bileistä otettuja kuvia ja hihiteltiin. 

Kun yhtenä iltana alkoi niin kamalasti itkettämään lähtö, ja ystäväni Marion reagoi tähän laulamalla mulle "I'm sexy and I know it" syöden samalla nuudeleita.

Skandinaavisen tiedekunnan kevätjuhlissa itävaltalaiset lauloivat kukkaseppeleet päässä norjalaista laulua, joka oli kaunis ja tuntui jossain syvällä noin muutenkin.

Thanks Katrine for the picture!

 Palaan yksin Budapestistä Wieniin pää pitkästä matkasta sekaisin ja moottoritien kiertäessä kohti kaupunkia saan katsella sitä rakasta kaupunkiani ilta-auringon valossa. Ruma linja-autoasemakin näyttää ihanalta.

Lähdetään matkaan Prahaan kuumana päivänä pikkuautossa, jonka jalkatilat ovat pian täynnä eväitä (halpismerkkejä, banaaneja). Avataan ikkunat, moottoritielle vievät tiet ovat kiemuraisia ja hymy korvissa.

 Kun olen ystäväni Manfredin luona jonain perus arki-iltana ja hänen itävaltalaiset kämppiksensä tarjoavat mulle tekemäänsä perunasalaattia. Katsotaan sivusilmällä telkkaria, jossa partainen Itävallan kansallissankari käyskentelee alppimaisemissa.

Kun selitän Manfredin kämppiksen kaverille saksaksi, miksi sosiologia ja psykologia täydentävät toisiaan niin mahtavasti ja miten sosiologia selittää sitä, miksi ihmisellä on jatkuvasti niin kiire (no okei tuli vähän kielitaidon raja vastaan. 

 Saan olla samoilla kursseilla kaverieni kanssa. Sunnuntaina meni reippaasti yliaikaa ja katson, miten tytöt vajoavat koko ajan alemmas tuoleissaan.

Kun jazz-tanssitunnilla tajuan vihdoin, mistä tanssimisessa on kyse. Siitä että unohtaa ajatella ja antaa kehon tehdä työn.

Olen katsomassa Bombay Bicycle Clubin keikkaa hieman väsyneenä sunnuntai-iltana. Meidän edessä on innostuneita espanjalaisia poikia, jotka osaavat ulkoa kaikki nuotit (kuten mäkin.) Home by now-biisiä kuunnellessa kyyneltyy silmät ja mä päätän Suomeen palatessani ostaa longboardin.

 Your life comes back to you in flashes, and thank god it does. Today I've been getting all the wonderful flashbacks from these past few months. Of watching sleeping swans in Prague, of falling asleep facing your really good friend after a houseparty, of laughing at the funny pictures from the party the next morning. The realisation I had at my dance class, that it's all about forgetting to think and letting your body do the work for you.

Of the times your friend cooked for you, or the time me and some other friends got into a small car that reminded me of a sauna but took us to places. That time when a friend of mine sang "I'm sexy and I know it" at the moment where that song totally didn't fit the moment. Arriving back to Vienna after a trip to Budapest and the city I love in yellow evening sun. Dancing to one of my favourite bands on a sleepy Sunday evening. 

Thank you Eva for the four and fifth picture and Katrine for the third!