Evasta on aivan salaa kuoriutunut mun tosi hyvä kaveri, kutsutaan toisiamme lempinimillä ja osataan sanoa toistemme kielellä "rakastan sinua" (mikä on kyllä suomeksi aivan liian dramaattista, mutta menköön.)
Matkan varrella jo Tsekin puolella pysähdyttiin pikkukylässä katselemassa maisemia ja ottamassa valokuvia. Tuo nimenomainen kylä on muuten sellainen, mihin itävaltalainen juna- ja bussiyhtiö ÖBB tekee päiväretkiä. Mukavuudenhaluisimmatkin itävaltalaiset voivat siis käydä rajan toisella puolella katsomassa maisemia, mutta palata kuitenkin illaksi kotiin.
Neljän tunnin ajomatkan päästä olimmekin jo Prahassa. Ilta-aurinko värjäsi historiallisia monumentteja kultaisiksi, ilmassa leijui sellaisia valkoisia hahtuvia ja Anton kertoili juttuja Prahan-vuosistaan. Hän oli tosiaan asunut Prahassa pari vuotta aiemmin, minkä takia hän tiesi kertoa kaikenlaista ja vei meitä viikonlopun aikana kaikkiin mielenkiintoisimpiin paikkoihin. Sinä iltana syötiin erittäin valkosipulista juustoa, juotiin olutta ja tsekkiläistä erikoisuutta becherovkaa ja oltiin lopulta takaisin hostellilla viiden aikaan aamulla. Neljältä aamulla istuimme vielä puistonpenkillä ja puhuimme Kafkan metamorfoosista. Jotenkin käy kyllä järkeen.
Minä ja Eva olimme yötä hostellissa, ja Anton jonkun vanhan perhetutun luona. Seuraavana aamuna heräsin pari tuntia Evaa aiemmin ja lähdin kävelylle. Jokiranta oli hiljattain kunnostettu ja sen varrella oli vanhan ajan seiloreiksi pukeutuneita ihmisiä kauppaamassa laivaretkiä.
Hain kaupasta aamiaista ja menin istuskelemaan vanhan kaupungin aukiolle. Siellä olikin vähän kaikkea aina hevoskärryistä jazzia soittaviin katusoittajiin ja turistikierroksista tuollaisiin segway-kyyteihin (jotka ovat mun mielestä maailman idioottimaisin juttu, mutta katsokaa nyt tota pappaa...)
Toinen hauska fakta: kaupunkien turistialueet, joissa kaupitellaan noita hevoskärrykyytejä, haisevat aina vähän hevosenpaskalle.
Parin tunnin kuluttua sain Evan mukaani ja lähdimme kiertelemään Prahaa. Anton näki iltapäivällä kaupungissa vierailevaa isäänsä joten ei päässyt meidän mukaamme. Me eksyiltiin Evan kanssa vanhassa kaupungissa ja käveltiin vaan ympäriinsä. Jostakin löytyi tuollainen kaunis ruusutarha, jonka puistonpenkillä nukkui sellainen vanha kunnon rantojenmies. Mutta jos jollakin puistonpenkillä pitää nukkua, niin miksei sitten ruusutarhan.
Sinä iltana käytiin oopperassa, josta oikeasti taisin pitääkin. Sen jälkeen menimme ulos baariin, jossa pelasimme tsekkiläisten kanssa pöytäfutista. Tyypit ottivat sen aika tosissaan, kuten nyt 99 prosenttia pöytäfutiksen pelaajista yleensä, joten jätettiin pelit yhteen. Päädyimme tuon jälkeen vielä kellaribaariin, jonka listalla oli erikseen rommikola ja cuba libre. Näiden erona kuulemma oli se, että rommikola oli tehty huonoimpaan tsekkiläiseen rommiin (en tohtinut kokeilla.)
Seuraavana päivänä Anton vei meidät kahvilaan, joka sijaitsi perus tupakkakaupan sisäpihalla. Paikkaa sanotaan ilmeisesti salaiseksi puutarhaksi, ja sellaiselta se näyttikin seiniä pitki menevine köynnöksineen. Englanninkielisen listan hinnat olivat parikymmentä kruunua tsekkiläistä menua kalliimpia, mikä on kuulemma tyypillistä. Syötiin raskas tsekkiläinen illallinen, minkä jälkeen kiivettiin Evan kanssa eräälle kukkulalle katselemaan maisemia. Kaunista oli.
Ja no, pitihän sitä sinäkin iltana lähteä ulos, vaikka sunnuntai olikin. Tavattiin vanhassa kaupungissa eräs turkkilainen tuttava, johon minä ja Anton olimme tutustuneet parin kuukauden takaisella Serbian-matkalla. Mentiin opiskelijoiden suosimaan baariin lasillisille, puhuttiin politiikasta ja turkkilaisten ja kreikkalaisten veljessuhteista. Sain myös kuulla, että koska kaikkialla saa polttaa sisällä, haisee parrakkailla miehillä illan päätteeksi hiusten ja vaatteiden lisäksi myös parta.
Maanantaina lähdimmekin sitten ajamaan takaisin Wieniin todella väsyneissä tunnelmissa. Eva nukkui takapenkillä, Anton soitti auton CD-soittimesta oopperaa ja puhuttiin esim. kirjoista, liftaamisesta ja halvasta opiskelijaruoasta. Wienissä oltiin illansuussa, sanottiin heipat ja rikottiin viikonlopun taika. Mutta olipa kyllä ihana reissu.
I visited Prague this weekend with my friends Eva and Anton. The weekend was all about sweating, eating, drinking and walking, but we did a good share of dancing as well. This girl Eva has suddenly become one of my bestest friends here in Vienna, and on this trip we learned how to say "I love you" in each other's languages.
The trip was also great because we avoided the normal tourist traps by having an almost local guide with us, in other words Anton. He took us to the coolest places, for example this student restaurant where they served raw onion on top of a fried piece of cheese. We tried the chech specialty, Becherovska and went to the opera to see Madama Butterfly. This was my third time in an opera, and to my surprise, I liked it.
On all of those three nights we stayed out until four or five in the morning, which was a fun time. The foreign currency made us spend way more money than what we planned, but well, there's plenty of time to eat pasta and live poorly here in Vienna.
In other words, Prague was lovely and the company even better.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti