Belvederestä Naschmarktille, eli viime päivien turistijuttuja

No niin, lisää tarinoita! Tajusin olevani aika huono bloggaaja koska mun tekee aina mieli kertoa kaikki jutut alkaen siitä, mitä nyt teen. No, nyt juon aivan kamalan makuista kahvia syötyäni kaksi munkkia, joissa oli täytteenä aprikoosihilloa. Otan sanani takaisin, taidan sittenkin olla leivosihminen. Maalatakseni vähän kuvaa tilanteesta, tässä vielä maisema, jonka näen ikkunastani. Tämä maisema on minusta ihanan keskieurooppalainen ja vetoaa tirkistelijäluonteeseeni: on vaan hirveän mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset elävät. Vastakkaisissa ikkunoissa ei ole juuri näkynyt liikettä, mutta ainakin niillä näkyy olevan kukkia ikkunalaudalla.

Muutin siis eilen tähän asuntoon, jossa asun sitten loppuvaihdon ajan. Asunto sijaitsee aivan mielettömän hyvällä paikalla, ehkä kilometrin päässä yliopistosta ja todella lähellä Wienin monia nähtävyyksiä. Jaan huoneen erään toisen tytön kanssa, mutta hän ei ole kahteen viikkoon kuulemma paikalla. Huomasin olevani jopa vähän harmistunut tästä, sillä olisihan ollut kiva päästä sisään sellaiseen tyttöjen-salainen-kerho-kuiskitaan-salaisuuksia-valojen-sammuttamisen-jälkeen-meininkiin. Yritin kuitenkin tehdä kaikenlaisia päätelmiä huonetoveristani hänen vähien tarvaroidensa perusteella, mutta toistaiseksi on vaikea sanoa mitään.

Nyt on internet sekä puhelimessa että asunnossa, kovin on jees! Maanantaina alkaa lukukausi eli ensimmäiset kurssit! Mulla on ensin vuorossa kurssi väestönmuutoksesta ja hyvinvointivaltiosta, minkä jälkeen pääsen pitkästä aikaa sivistämään itseäni historialla Itävallan kulttuurihistoriaa käsittelevällä kurssilla. Luennot pidetään Wienin yliopiston päärakennuksessa, joka on (arvattavasti) ulkonäöltään aivan mielettömän hieno. Kurssille otettiin sisään "vain" 200 opiskelijaa. Saa nähdä miltä näyttää ja kuulostaa 200 opiskelijan luentosali. Muilla kursseillani pääsen muuten lukemaan sosiologian klassikkoja ja opiskelemaan poliittisen talouden (political economy, onkohan toi oikea suomennos?) sosiologiaa.

Viime päivinä olen puuhaillut kaikkea vaihtarimaista. Torstai taisi olla kaikista kivoin päivä: törmäsin yliopistolla yhteen vaihtarituttuun, joka pyysi mua mukaansa Belvederen palatsiin. Mukaan tarttui pari muutakin vaihtaria, ja yhdessä meillä oli hirveän kiva päivä. 

 Museossa käyminen oli kyllä kaikin puolin hieno kokemus. Näin ihan mielettömiä teoksia ja esim. todella monta alkuperäistä Gustav Klimtiä. Itävaltalaisethan ovat todella ylpeitä Gustav Klimtistä, mikä näkyy katukuvassa erilaisina Klimt-krääsäkauppoina. Alkuperäiset teokset ovat kuitenkin paikan päällä nähtyinä todella hienoja, ja ostin mukaan pari postikorttia muistoksi. Pelkästään tuon rakennuksen sisällä oleminenkin oli epätodellinen kokemus.

Eilinen oli hauska päivä, koska se tuntui vihdoin sellaiselta arkeen asettumiselta. Kävin ostamassa tarvittavat jutut kotiin ja totta kai ruokakaupassa. Kävin asuntoni lähellä olevassa Hofer-ketjun ruokakaupassa, ja täytyy sanoa, että kokemus oli jotakuinkin hämmentävä. Olen jo kyllä tottunut siihen, ettei täkäläisissä kaupoissa saa pakata rauhassa, mutta Hoferissa myyjällä on niin kiire, että hän sanoo loppusumman, etsii vaihtorahat ja ojentaa niitä sulle ennen kuin olet ehtinyt edes lompakkoa esiin kaivaa. Mun ostosten loppusummaksi tuli jotain 16 euroa, ja myyjä tokaisi yksikantaan "anna 20" ja ojensi siihen sopivia vaihtorahoja. Siis mitä?? Sitten pitää mennä pois kassalta pakkaamaan ruoat kassiin ja lähteä äkkiä pois.

Tänään kävin aamulla Naschmarktilla, joka on tori lähellä hostellia, jossa aiemmin asuin. Toinen puoli Naschmarktista on joka päivä auki. Siellä myydään hedelmiä, vihanneksia, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä juustoa, lihaa, leipää ja monenlaisia herkkuja lähinnä Lähi-Idän alueelta (tietääpä mihin mennä hyvän hummuksen perään!) Toinen puoli herää eloon kirpputorina lauantaiaamuisin, ja mulla oli odotukset korkealla. 

Sepä olikin mielenkiintoinen paikka! Kuten kuvasta näkyy, paikalla oli lähinnä vanhempia ihmisiä myymässä vähän kaikenlaista tavaraa. Oli paljon astioita, kirjoja, kankaita ja koruja, vanhoja vaatteita ja kenkiä, mutta myös sellaista halpaa H&M-kamaa, mitä suomalaisillakin kirppiksillä näkyy. Itse ostin yhden kupin pressopannun neljällä eurolla toppatakkiin hautautuneelta mummolta. Ajattelimme molemmat tehneemme hyvät kaupat. Naschmarkt ei siis sinänsä vastannut odotuksiani, mutta vanhojen ihmisten myymissä tavaroissa tiivistyi mielestäni jotain hyvin tyypillistä itävaltalaista. Eräskin nainen myi vanhoja, ehkä 50-luvun postikortteja, joiden takana oli kirjoitusta, siis oikean ihmisen terveisiä toiselle oikealle ihmiselle! Mun mielikuvitusta kutkutti, mutta jätin kortit ostamatta, koska tuollaisessa oli musta jotain todella yksityisyyttä loukkaavaa. Ehkä menen vielä takaisin ja ostan pari korttia joku päivä kun moraalini ei ole näin korkealla.

Toivottavasti muuten kommentointi onnistuu nyt anonyyminäkin! Mä olen uusi Bloggerille, kuten näkyy.