Sulla on veljiä maailman laidoilla ja siskoja satamissa

Sunnuntai on pitkään ollut yksi mun lempparipäivistä. Launtai on muuten kiva, mutta lauantaissa on usein sellaista levottomuutta aiheuttavaa säpinää: joko pitäisi siivota (kuten mun lapsuudenkodissa lauantaisin) tai sitten lähteä ulos bailaamaan. Sunnuntaina ei tarvii, sunnuntaina saa vaan olla. Täällä Wienissä se on siinäkin mielessä helpompaa, etteivät juuri mitkään kaupat ole auki sunnuntaisin. Ei siis vaan voi tehdä mitään. 

Tänään kuitenkin tehtiin. Mun italialainen kaveri Manfredi järjesti kotonaan brunssin vaihtarikavereilleen ja mukana oli myös Manfredin kolme superkivaa kämppistä. Oli hirveen hyvä ja ilonen fiilis, aurinko paistoi ison huoneen ikkunoista sisään ja kaikki olivat tuoneet jotain syötävää mukanaan. Sekoitimme taattuun vaihtarityyliin saksaa ja englantia keskenään, ja puheenaiheet vaihtelivat aina Sveitsin politiikasta luistelun opetteluun. Mä tein vaikutuksen kaikkiin kertomalla osaavani luistella takaperin. Kuvitella!

Eilen kävin hollantilaisen kaverini kanssa syömässä pakistanilaista ruokaa paikassa nimeltä Deewan. Paikka on opiskelijoiden suosiossa, sillä siellä saa syödä niin paljon kuin haluaa ja maksaa niin paljon kuin haluaa. Ruoka oli hyvää, mutta mä taisin syödä jälkiruoan vahingossa leivän päällä. Se oli sellaista hummuksen näköistä tahnaa, jota syödessäni ajattelin vaan että kappas, onpas makean makuista hummusta. Kaverini huomautti tästä tahdikkaasti vasta jälkikäteen. Mitäs pienistä. Mun pitää muuten opetella siihen, että täällä on joskus jopa halvempaa syödä ulkona. Isosta lautasellista lämmintä ruokaa pulitin tuossakin paikassa vain viisi euroa. Tämän puolen vuoden ajan sitä voikin hyvällä omallatunnolla vaan laiskistua ja antaa muiden hoitaa kokkaamisen. 

Myöhemmin lauantaina menin sitten Manfredin kanssa yksiin synttärijuhliin, joihin hänet oli kutsuttu ja joihin hän tarvitsi henkistä tukea. Juhlissa oli pelkkiä itävaltalaisia ja tunnelma oli jotenkin väkinäinen. Juttelin jonkun taidehistoriaa opiskelevan tytön kanssa peruspuheenaiheita, kunnes sain heitettyä väliin valkoisen valheen "meidän pitää lähtee nyt niihin ESN-bileisiin." Todellisuudessa mentiin juomaan kaakaota ja pelaamaan korttia Manfredin kämppisten kanssa. Kuten nyt kaikki siistit tyypit tekee lauantai-iltana. Mun mielestä tärkeää täälläkin on tietää, milloin pitää mennä massajuhliin ja milloin tehdä oman pään mukaan. Mä etsin ehkä vähän vielä sitä balanssia.

Perjantaina aloitin jazz-tanssin! Opettaja puhui sitä outoa itävallan saksaa, joka kuulostaa hollannin ja saksan sekoitukselta, ja josta mä saan vain tarkkaan keskittymällä selvää. Käytiin läpi aika lailla perusteita, mutta mukana oli jo vähän koreografiaa. Juttuhan on niin, että mä olen jo pitkään halunnut aloittaa jonkun tanssilajin, mutta olen aina jänistänyt ja jonkun verukkeen avulla jättäynyt hommasta. Nyt ei kuitenkaan auttanut perääntyä. Olen ottanut vähän sellaisen asenteen, että kun kerran tänne on tultu, niin tehdään tämä sitten kunnolla. Otetaan kaikki kokemukset vastaan sellaisina kuin ne tulevat, niin hyvät kuin vähän huonotkin. Tämä perustelu vei mut tällä viikolla myös salsatanssitunnille, mutta se taisi jäädä yhdeksi kerraksi. Hikiset kämmenet ja sellaista. 

Lopuksi vielä vähän hauvoja. Leppoisaa sunnuntaita!