Kauneus sekoittaa mun pään

Jo toinen Olavi Uusivirta-sitaatti otsikkona, pahoittelen! Tuohon lauseeseen tiivistyy vaan ehkä mun koko tämä päivä. Olen tänään nauttinut kauneudesta muodossa jos toisessakin.

Tuo vaatimaton rakennus tuossa on Schönbrunnin linna, jonka puistossa kävin tänään kaverini kanssa hengailemassa. Aurinko on paistanut koko päivän kirkkaalta taivaalta, mä oon käyttänyt aurinkolaseja kuin mikäkin kesälomalainen ja ihan vaan nautiskellut. Tänään on "rehtorin päivä" Wienin yliopistossa, eli melkein kaikissa tiedekunnissa on kaikki opetus peruttu. Tämän tarkemmin päivän historiasta en tiedä, mutta ylimääräinen vapaapäivä kelpasi kyllä.

Minä ja hollantilainen Francisca mentiin sit kävelemään Schönbrunnin puistoon. Tarkoituksena oli aluksi mennä sisälle itse linnaan asti, mutta vähän aikaa puistossa käveltyämme tajuttiin että puistossa oli kyllä tarpeeksi yhdelle päivälle. Mä en ollut uskoa silmiäni kaiken sen kauneuden edessä, piti vaan olla hiljaa ja nauttia. Ja ottaa kuvia.

 

Siinä sitä pönötetään! Takki auki ja aurinkolasit päässä oli olo kuin etelänmatkalaisella. Autettiin muita turisteja ottamalla heistä kuvia tuon maiseman edessä. Mulle tuli jotenkin liikuttunut olo, kun katselin kameralle poseeraavia ihmisiä. Miten ainutkertaista sellainen onkaan, olla nyt tuollaisissa maisemissa jonkun tärkeän ihmisen kanssa.

 

Koska tämän päivän teema oli kauneus, otin kuvan myös mun eväsleivästä. Leipä täällä on jotain ihmeellistä, ja kaupasta saa puolellatoista eurolla tuollaisia käteviä eväsleipiä. Tässä nimenomaisessa oli kolme siivua goudaa ja reippaasti voita.

Nyt pyykkäämään.