Uusia ekoja päiviä

Eilen alkoi lukukausi ja mun ensimmäiset kurssit. Olen ollut niin innoissani uusien kurssien aloittamisesta, sillä koska täällä tosiaan alkoi tämä lukukausi vasta nyt, olen ollut koko alkuvuoden opiskeluista lomalla. Motivaatio on nyt aika korkealla! Kurssit ovat tähän asti olleet kaikki seminaarityyppisiä, eli niiden aikana luetaan tiettyyn aiheesen liittyviä artikkeleita ja tehdään niistä ryhmätöitä. Työskentely on aika itsenäistä, kun yhteisiä tapaamiskertoja ei ole edes joka viikko tai kuukausi. Ryhmän pitäisi siis tapaamiskertojen välillä lukea sovittu artikkeli tai kirja, sopia työnjaosta ja tehdä esitelmä. Saa nähdä miten käy! Itävaltalaiset näyttäisivät ainakin olevan aika rutinoituneita ryhmätyöskentelijöitä. Mielenkiintoisin mun kursseista on muuten sosiologian klassikot-kurssi, joka keskittyy taiteen ja kulttuurin sosiologiaan. Kurssin aikana luemme totta kai sen alan klassikoita, mutta tarkoituksena on myös katsoa elokuvia ja käydä museossa. Aika villiä!

Sosiologian laitoksella on täällä ainakin komeat puitteet

Viime päivät ovat olleet aika kiireisiä, mutta enimmäkseen tietysti hyvällä tavalla. Sunnuntaina oli ESN:n järjestämä Welcome Dinner, jota varten me melkein 50 hengen vaihtarijoukko matkustimme suunnilleen tunnin verran jonnekin Wienin idyllisistä omakotitalolähiöistä. Määräpaikkana oli perinteinen itävaltalainen ravintola, sellainen hämyisä kiva kellaripaikka. Mun pöytäseurue oli tosi mukava ja keskustelu meni omia ratojaan. Mä pääsin kertomaan yksille amerikkalaisille tytöille, miten joskus teini-ikäisenä olisin halunnut amerikkalaiseen collegeen katsottuani liikaa Gilmoren tyttöjä, ja ne tytöt pääsivät sitten vuorostaan hyväntahtoisesti naureskelemaan mun noloudelle. Olen huomannut, että tosi monesti ihmisten kanssa saa rikottua raja-aidat vaikuttamalla itse vähän hassulta.

Lauantaina oli ekat isot Eramus-bileet! Vietettiin etkoja ihan mielettömässä wieniläisessä ullakkoasunnossa, jossa asuva tyyppi maksaa siitä vuokraa vain 300 euroa kuussa. Asunto näytti olevan jonkun taiteilijan omistuksessa päätellen keittiössä pinoissa olevista teoksista. Se oli sellaisella rähjäisellä tavalla boheemi, ja mä olin otettu. Tapasin sinä iltana kaksi itävaltalaista, jotka molemmat olivat olleet vaihdossa Jyväskylässä, mun vanhassa kotikaupungissa. Maailma on pieni! Itse bileet järjestettiin muuten maan alla valtavassa yökerhossa. Musiikki oli tosi hyvää jopa mun kaltaiselle nirppanokalle ja vietimme oikeastaan koko illan tanssilattialla.

tärähtänyt kuva, mut hyvä meininki!

 Huomenna ostan lenkkarit ja meen lenkille Pratensternin metroaseman lähellä olevaan puistoon. Voitteko kuvitella, mennä nyt metrolla lenkille! Sellaista todellisuutta mä nyt elän.